www_revis_vayrynen

 

Matti Posio, Lännen Median yhteistoimituksen päätoimittaja

Moni tuntee journalistietiikasta haastateltavan oikeudet. Haastateltavalla on oikeus tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hyvään journalistiseen tapaan kuuluu antaa haastateltavan tarkastaa omat kommenttinsa ennen jutun julkaisemista, jos aikataulu sen mahdollistaa. Kaikki tämä on oikein ja lisää luotettavuutta.

Kovin vähän puhutaan toimittajan velvollisuudesta tarkastaa haastateltavansa sanomisia.

Kun toimittajamme teki henkilöjutun 70-vuotiaasta Paavo Väyrysestä, sisäisessä aamuarviossa kiittelin poliitikon ylettömän henkilöpalvonnan ja toisaalta kohtuuttoman päähän potkimisen välttämisestä. Väyrynen on tässä maassa ollut vuosikymmeniä kävelevä kiista. Jokaisella on hänestä mielipide, tavallisesti joko musta tai valkoinen.

Mielestäni lämmin mutta kriittinen henkilökuva ”Politiikan Danny ja Frederik” kiteytti osuvasti Väyrysen merkityksen suomalaisille. Sitten kävi niin kuin usein käy: lähempi tarkastelu toi esiin ongelman.

Jutun ilmestyttyä valpas Kalevan lukija otti yhteyttä sähköpostiviestillä, jonka otsikkona oli: ”Väyrysen totuus”. Lukija nosti tikun nokkaan Väyrysen haastattelusta kohdan, jossa tämä kertoi keskustapuolueen nousseen hänen puheenjohtajakaudellaan maan suurimmaksi puolueeksi.

”Väite on tyypillistä tosiasioista piittaamatonta väyryilyä”, kirjoittaja arveli ja antoi vakuudeksi tuloslukuja Väyrysen puheenjohtajavuosina 1980–1990 käydyistä vaaleista. Niiden perusteella keskusta ei noussut suurimmaksi puolueeksi hänen aikanaan. Niin tapahtui vasta Esko Ahon johtajakaudella vuonna 1991 ”puolueen päästyä Paavosta eroon” ja saatua veret seisauttavan vaalivoittonsa.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että ainahan Väyrysen puheille ilmestyy vastaväittäjä. Toinen ajatus oli, että olkoon hänen omallatunnollaan, kunhan toimittajamme on siteerannut tarkasti. Tuntui kuin Paavo Väyrysen elämäntarina olisi saanut jatkoa oikaisupyynnön muodossa. Kolmas ajatus oli ensimmäinen oikea ja harkittu: oikaisun paikkahan tämä on. Vastuu Väyrysestä on meillä.

Poliitikko voi jossain tilanteessa yrittää vedota siihen, että toimittaja on nyt ymmärtänyt aivan väärin. Meillä sitä oikeutta ei ole. Journalistin ohjeiden kohta 12 muistuttaa tärkeästä asiasta: ”Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.”

Näinä informaatiovaikuttamisen ja puolitotuuksien kulta-aikoina on entistäkin tärkeämpää, että journalistit eivät vain sellaisenaan välitä haastateltavien sanomisia edelleen. Jos vaikuttaja puhuu vastoin totuutta tai tulkitsee faktoja selvästi omaksi edukseen, vastuullisen median totuusmittarin on värähdettävä.

Niin päätimme julkaista Paavon syntymäpäivähaastattelusta oikaisun.

Oikaisun laatiminen on vastuullista. Oikaisua vaaditaan aina heti välittömästi. Oikaisua ei kuitenkaan tehdä aina: esimerkiksi omasta poikkeava tapa tulkita jotakin asiaa ei ole virhe.

Joskus oikaisun tekeminen kestää hetken. Jotta virheellisen tiedon voi oikaista, on tiedettävä, miten asia oikeasti menee. Kuten Julkisen Sanan Neuvoston saamia kanteluita työkseen lukevat ja neuvoston päätöksiä seuraavat – sekä kaikki poliitikot – tietävät, monesti totuuskin on tulkinnanvarainen asia. Yksi poliitikko voi esimerkiksi väittää nuorisotyöttömyyden Suomessa kasvaneen.

Toinen poliitikko voi väittää nuorisotyöttömyyden laskeneen. Kumpikin voi olla oikeassa. Jos toisella on tarkastelussa kahden kuukauden ja toisella vaikka 20 vuoden aikaväli, samoistakin tiedoista on mahdollista päätyä täsmälleen päinvastaisiin johtopäätöksiin.

Toimittajamme alkoi murskata lukuja. Ensin katsottiin eduskuntavaalit ja kunnallisvaalit – ne kertovat keskustan virallisen vaalisuosion. Osoittautui, että oikaisua pyytänyt lukija oli oikeassa. Eduskuntavaaleissa 1983 ja 1987 sekä sosiaalidemokraatit että kokoomus olivat suurempia kuin keskusta. Myös Väyrysen puheenjohtajakauden kunnallisvaaleissa 1980, 1984 ja 1988 keskusta jäi valtakunnallisessa prosenttiosuudessa ja äänimäärässä kauaksi suurimman paikasta, vaikka maaseudun ykköspuolueena se toki saavutti eniten valtuustopaikkoja. (Tilastokeskus)

Suosituimmaksi puolueeksi keskusta nousi Esko Ahon, Anneli Jäätteenmäen, Matti Vanhasen ja Juha Sipilän puheenjohtajakausilla – ei Väyrysen.

Yksi tapa mitata puolueen suuruutta voisi olla jäsenmäärä. Siinä keskusta on ollut vuosikymmeniä suurin ja kaunein, mutta puolueiden ilmoittamat jäsenmäärät eivät välttämättä ole keskenään vertailukelpoisia. Nousu ykköseksi jäsenmäärässä ei myöskään tapahtunut Paavon johdolla. Normaalissa kielenkäytössä puolueen suuruudella tarkoitetaan Suomessa nimenomaan sen kannatusta. (Vaalitutkimus)

Mietimme vielä hetken, voisiko olla jokin muu Väyrysen tarkoittama mittari, jonka perusteella väite sittenkin olisi tosi. Emme sellaista löytäneet, ja oikaisu julkaistiin.

Monesti oikaisut ovat luetuimpia juttuja. Hyvä ja monipuolinen oikaisupalsta on laadukkaan sanomalehden tuntomerkki, vaikka virheiden välttäminen on vielä tärkeämpää kuin niiden jälkikäteinen oikaiseminen.

Lopullinen totuus oikaisukaan ei välttämättä ole. Mitä Väyryseen tulee, oikaisusta hiukan odottelemaani oikaisuvaatimusta ei ole kuulunut.

Ainahan voisi väittää, ettei keskusta olisi ollenkaan keskusta ilman kunniapuheenjohtajaansa.