Rebekka Härkönen on Lännen Median uusi oikeus- ja rikospainotteinen toimittaja.

Arkailematon rikostoimittaja hekumoi valtakunnallisilla vesillä

Rebekka Härkönen on Lännen Median uusi Helsingin-toimittaja. Hän jahtaa nyt innolla kaikkien maakuntien lukijoita kiinnostavia uutisia. Taakse ovat toistaiseksi jääneet Turku ja kotilehti Turun Sanomat, jossa Härkösestä kehittyi lukijoiden tuntema journalisti etenkin oikeus- ja rikosjuttujen ansiosta.

Oikeusasiat ovat tärkeitä ja lähellä Rebekka Härkösen sydäntä, koska ne koskettavat meitä kaikkia. Härkönen on jopa harkinnut lukevansa itsensä juristiksi jonain päivänä.

Muutenkin Helsinkiin siirtyneellä turkulaisella tuntuu nyt olevan koko maailma avoimena edessä. Jalat ovat maassa, mutta mitään ei ole suljettu pois. Kovat kokemukset ovat tuoneet lisävarmuutta, eikä menestys ole ylpistänyt toimittajaa. Seuraava juttu lähtee aina nollasta, vaikka aiemmalla tuotoksella olisi voitettu suuri journalistipalkinto.

Härkönen ehti tehdä Turussa monenlaisia toimittajan töitä kaikkiaan 14 vuotta, ensin kaupunkilehti Turkulaisessa ja sitten Varsinais-Suomen päälehdessä Turun Sanomissa. Maakuntalehden uutistoimittaja tekee juttuja pääosin oman alueensa asioista. Valtakunnallinen näkökulma selvästikin innostaa Härköstä, jolle asemapaikka Helsingin uutisten ytimessä on virkistävää vaihtelua.

– Täällä Lämärissä on kyllä tosi hauskaa. Toimittajat vitsailevat millä sattuu ja huutavat täyttä kurkkua, kun tulee uutisen läpimeno. Kunnon uutistyötä. Se on ihanaa ja olen onnellinen täällä.

Vaikeuksia, voittoja ja rohkeasti uusiin haasteisiin

Härkösestä voisi käyttää hieman kulunutta termiä ”palkittu journalisti”. Nopeassa tahdissa hän voitti Sanomalehtien liiton Vuoden paras uutisjuttu -palkinnon, Tutkivan journalismin yhdistyksen Lumilapio-palkinnon ja Bonnierin jakaman Suuren journalistipalkinnon tuotuaan julkisuuteen Turun Kupittaan psykiatrisen sairaalan G1-osaston kaltoinkohtelut. Voittojen vuotta 2016 seurasi myös hankalia hetkiä. Härkönen joutui häiriköinnin kohteeksi.

– Kupittaan jälkeen jouduin muuttamaan kaikki puhelinnumerot salaisiksi. Ihmiset soittelivat yötä päivää, toimittaja kertoo.

– Sitten viime kesälomani jälkeen tapahtui Turun puukotus. Satuin saamaan tosi hyvän haastateltavan, ja varmaan koska olin aiemmin ollut esillä, leimauduin jonkinlaiseksi silmätikuksi.

Uusi kohu juontui Turun puukotuksista tehdystä silminnäkijäjutusta, jonka perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho jakoi provosoivassa valossa sometilillään. Härköselle juttu oli ollut aivan normaalia tekemistä normaalissa toimittajan työvuorossa.

Kaikkia uutinen Turun puukotuksen uhreja auttaneesta maahanmuuttajasta ei miellyttänyt. Härkönen sai osakseen vainoamista ja asiatonta kohtelua. Elämä Turussa kävi sietämättömäksi.

Lopulta elämä Turussa alkoi olla niin ahdistavaa, että Härkönen päätti muuttaa pois.

Sattuman kautta ja lainkaan itse ennakoimatta hän päätyi Lännen Median Helsingin toimitukseen. Turun Sanomat on yksi Lännen Median osakaslehdistä, ja yhteistoimituksessa tehdään sille valtakunnallisia juttuja.

Härkönen on työssään kilpailuhaluinen ja kunnianhimoinen. Vielä olisi yksi suomalainen journalistipalkintokin saamatta.

– Suomen Kuvalehden journalistipalkinto. Sitä voisi vielä havitella. Tietenkin Bonnier vielä toisen kerran olisi kiva, Härkönen vitsailee ja vakavoituu sitten.

– Vaikka eihän näillä mitään väliä ole yleisellä tasolla. Ei kukaan haastateltava vastaa puhelimeen ajatellen ”Jaa, tämä on nyt se Bonnier-voittaja!”. Jokainen juttu alkaa aina nollasta.

Voittajiin ja häviäjiin sattuu yhtä lailla

Rikos- ja oikeustoimittaja voi joutua kohtaamaan työssään melkein mitä tahansa. Esimerkiksi korkeassa asemassa olevien ihmisten tapaaminen ei Härköstä hätkäytä.

– Ihmisten sosiaalinen ja taloudellinen asema yhteiskunnassa on paljon tuuristakin kiinni. Kaikki ovat ihmisiä. Voittajiin ja häviäjiin sattuu yhtä lailla, he nauravat, rakastavat ja vihaavat samalla tavalla.

– Minua ei kauhistuta yleensä mikään. Mielestäni on tosi mielenkiintoista, mitä ihmisen pään sisällä liikkuu, kun hän tekee erilaisia rikoksia. Mutta kyllähän sitä joskus pelkää. Se tulee esille kummallisissa tilanteissa. Ei voi tietää itse, mitä pelkää ja mitä ei.

Joillakin rikollisilla voi olla neurologisia häiriöitä, tai tekijöillä ei yksinkertaisesti ole resursseja hallita omia tekojaan. Tällaisten ihmisten seurassa tulee varovaiseksi.

– Se voi olla vähän pelottavaa, kun olet puoli tuntia tai tunnin vaarallisen rikollisen seurassa haastattelutilanteessa. Et voi tietää, jos tämä päättää yhtäkkiä tehdä sinulle jotain.

Monille ihmisille on tapahtunut järkyttäviä asioita. Tällaisten ihmisten tapaaminen on Härkösen mukaan joskus hyvin vaikeaa ja vaativaa.

– On pelottavaa kohdata oikein haavoittunut ihminen. Heistä ei saa ulos mitään, jollei heitä kohtaa ihmisinä ja toisaalta en haluaisi myöskään rikkoa heitä lisää. Tämä tasapainottelu vaatii paljon henkisiä resursseja.

”Yllättävän moni asia on tuurista kiinni”

Kaiken itseensä kohdistuneen häiriköinnin ja vainoamisen jälkeenkin Härkönen painottaa, ettei ihminen voi antaa pelon hallita itseään.

– Sellainen ei ole oikeata elämää.

Hän ei koe olevansa viime vuosien tapahtumien vuoksi juurikaan erilainen ihmisenä, mutta kokemus on karttunut.

– Näiden kokemusten jälkeen voin olla avuksi muille, jotka joutuvat samanlaiseen tilanteeseen. Koen ehkä muuttuneeni siten, että tiedän yllättävän monen asian olevan puhtaasti tuurista kiinni.

– Voi olla yhden henkilön soitosta kiinni, että kohdallesi osuu Lumilapio-palkinto. Toki on tärkeää osata huomata ja kuunnella asioita, mutta tuurilla tässä eletään aika paljolti.

Härkönen painottaa, että elämässä voi tapahtua mitä tahansa, ja mitään ei voi ennakoida. Sen hän on itse oppinut kantapään kautta.

Lista: Toimittajan tärkeimmät ominaisuudet

Rebekka Härkönen nimeää omin sanoin toimittajan neljä tärkeää ominaisuutta, jotka hän löytää myös itsestään. Näillä toimittaja pärjää:

1. Uutisnenä. On olemassa sellainen lahjakkuuden muoto kuin uutisnenä. Kyky havaita, että tätä juttua ei ole kerrottu. Jonkun puhuessa nappaat sieltä ainoan lauseen, jossa on jotain uutta. Hyviä kirjoittajia löytyy paljon, mutta lähellekään kaikilla toimittajaksi yrittävillä ei ole uutisnenää.

2. Röyhkeys, tai pikemminkin kehtaaminen. Olen niin sinut itseni kanssa, ettei minun tarvitse tärkeillä omilla tiedoillani. Saa olla rehellisesti tietämätön. Tyhmä kysymys on se, mistä saa parhaat vastaukset ja parhaat jutut.

3. Sosiaalisuus. Se, että tulee kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen. Voit mennä puliukon kanssa ojaan tai ministerin juttusille eduskuntataloon. Täytyy olla taito nähdä ihmiset ihmisinä.

4. Projektityöläisyys. Se on ihanaa, kun saa jutun valmiiksi ja heti alkaakin jo seuraavan teko. Se tietynlainen kärsimättömyys, ettei jaksa työstää kauaa samaa asiaa. Se on yhdistävä piirre monissa toimittajissa.

Teksti ja kuva: Nea Alanen