Matti

Posio

mattiposioTunnustan: olen koukussa maailman uutisvirtaan.

En ole koskaan ymmärtänyt niitä, joiden mielestä ulkomaan uutinen ei voi olla suomalaiselle lukijalle läheinen tai tärkeä. Eihän lukijan ajattelu pääty oman maakunnan rajalle. Miksi maakuntalehden palvelun sitten pitäisi olla maantietorajoittunutta niin, ettei edes naapurimaakunnan pääkaupungin – saati muun maailman – asioista juuri kerrottaisi?

Suomalainen lehdistö on historiallisista ja käytännöllisistä syistä rakentunut maakuntavetoiseksi: oman heimon ja alueellisen yhteenkuuluvuuden ohella mediakarttaa on muovannut niinkin proosallinen asia kuin etäisyys painokoneesta.

Suomalaista lukijaa ovat aina kiinnostaneet myös kansainväliset uutiset. Mitä lähemmäksi kotinurkkia tullaan, sitä enemmän ne kiinnostavat. Kun työskentelin kirjeenvaihtajana Moskovassa 1990-luvun lopulta alkaen, huomasin jatkuvasti naapurimaan ilmiöiden olevan uskomattoman luettuja ja puhuttavia. Mitä enemmän Venäjä-juttuihin sai suomalaiselle lukijalle ymmärrettävää ja häneen vaikuttavaa näkökulmaa, sitä iloisemmin palauteposti lauloi.

Kiinnostus ulkomaihin ja hyvään kirjoittamiseen maailmalta ei ole uutta perua. Jo melkein sata vuotta sitten lehtien luetuinta antia olivat sunnuntaisin julkaistut pitkät reportaasit, joiden kuvaukset kuljettivat lukijansa naapurimaista kaukomaihin ja takaisin kotikonnuille.

Nykyinen maailmamme on kaiken lisäksi aivan toisenlainen kuin ennen. Olemme nopeasti ja vaivattomasti yhteyksissä ihmisiin, jotka asuvat ja toimivat missä tahansa maapallolla. Läheisyys ei enää ole pelkästään maantieteeseen perustuvaa. Ihmisoikeudet, demokratia ja sodat ylittävät tehokkaasti valtioiden ja jopa maanosien rajat. Kun Syyriassa sotaa ei saada aisoihin ja kautta Lähi-idän verilöylyä loppumaan, Suomeenkin virtaa ennätysmäärä turvapaikanhakijoita.

Maailma on tullut lähelle. Samalla lähelle ovat tulleet maailman uutiset ja tarinat niiden takana.

Viimeksi Pariisin terrori-iskujen sarja osoitti, miten syvästi meihin voi vaikuttaa maamme rajojen ulkopuolella tapahtuva uutinen. Useimmat suomalaiset seurasivat koko ajan, mitä uutta terroriuhkasta paljastuu ja kuinka Pariisi voittaa pelkonsa. Lännen Median toimitukseen Pariisin tragedia iski keskellä yötä. Usean maakuntalehden aamunvirkkujen kesken varmistimme, että toimittajamme ja kuvaajamme saavat paikan ensimmäiselle lennolle Helsingistä Pariisiin. Sellainen ammattimme on: kun muut juoksevat pois, me juoksemme paikalle – ellemme satu siellä jo valmiiksi olemaan.

Ensimmäiset jutut syntyivät jo Helsinki-Vantaalla: ihan tavallisista suomalaisista, jotka odottivat katastrofin tunnelmissa alkanutta Pariisin-lomaansa.

pariisi_su-6685

Kuva: Ossi Ahola / Lännen Media

Onneksi jo toisena päivänä terroritekojen jälkeen toimittaja Rami Nieminen ja valokuvaaja Ossi Ahola saattoivat raportoida mieleenpainuvasti Eiffel-tornin juurelta. Nuoren parin suutelukuvaan kirjoitimme elämänmakuisen otsikon: RAKKAUS SÄILYY HENGISSÄ. Koemme, että mitä pahempi paikka, sitä enemmän lukijamme kaipaa toivonpilkahduksia. Synkimmässäkin uutisessa on aina oltava aineksia koittavaan uuteen huomeneen.

Epäselvyyttä ei nykyään ole siitäkään, pitäisikö uutinen taustoittaa lukijalle heti. Aamun lehti on yhä lyömätön kokonaiskuvan antaja ja verraton lukuelämys, mutta kun Pariisissa paukkuu, maakuntalehden lukija tarvitsee olennaisimpiin kysymyksiinsä vastauksia heti. Siksi uutiskäsityksemme ei enää perustu tapahtuneen toteamiseen, vaan tapahtuneen merkityksen avaamiseen. Heti ensimmäisestä verkkoon julkaistavasta uutisesta lähtien tehtävämme on kysyä lukijan puolesta: Mitä vaikutuksia tällä on minuun? Entä Suomeen ja yhteiseen maailmaan, jossa elämme?

Lännen Median ulkomaantoimitus, LM Maailma, tekee päivittäin arvokasta työtä. Monelle mukana olevista sanomalehdistä tämä on ensimmäinen kerta, kun maakunnan ykköstoimituksen lisäksi käytössä on myös oma ulkomaantoimitus. Samalla kun perinteisen median talous supistuu, Lännen Media on yhteisvoimalla kyennyt monipuolistamaan satojen tuhansien lukijoidensa saamaa sisältöä. Se on osoitus lehtiyhteistyön voimasta.

Henkilökohtainen tunnustukseni oli jäädä kesken.

Seuraisin maailman isoja uutistapahtumia, päättäjien puheita ja lehdistötilaisuuksia, konflikteja ja niiden ratkaisuyrityksiä aivan varmasti, vaikka se ei olisikaan osa työtäni Lännen Median yhteistuotannossa. Niin mielenkiintoisina näitä asioita pidän.

Intohimoni on kansainvälinen politiikka, etenkin sen kovin ydin.

Kuulinko jossakin puhuttavan turvallisuuspolitiikkaa? Sotia? Suurvaltasuhteita? Onko meneillään viime hetken yrityksiä ratkaista konflikti diplomatian keinoin? Hybridisotaa? Informaatiovaikuttamista?

Mitähän presidentti tarkoittaa, kun hän sanoo noin? Onko suurlähettiläällä kätketty agenda? Pitäisi aktivoida EU:n vai sittenkin Naton turvalauseke?

Kun taas paukkuu, onko tavoitettu luotettavimmat silminnäkijät ja osuvimmat asiantuntijat avaamaan, mistä tässä kaikessa on kysymys?

Näihin on saatava vastaus. Onneksi toimitukseemme on valikoitunut kaltaisiani kansainvälisten asioiden himoseuraajia, jotka kokevat tehtäväkseen koostaa maakuntalehden lukijalle olennaisen ulkomaanuutisten runsaasta kirjosta.

Keskitymme nimenomaan lukijan palveluun, enemmänkin omaleimaisuuteen ja laatuun kuin määrään.

Haluamme, että Lännen Mediaan kuuluvan maakuntalehden lukija saa täyden palvelun – myös muualta kuin omasta maakunnastaan, joka on jokaiselle lehdelle se kaikkein tärkein. Siksi poimimme maailmasta isommat ja kiinnostavimmat aiheet, ja haluamme avata ne helppolukuisessa muodossa niin, että lukija tuntisi olevansa taas hiukan paremmin kartalla.

Kirjoittaja on Lännen Median päätoimittaja.